Uutta tietoa Saaristomerestä ja sen ongelmista

Saaristomeri voi edelleen huonosti, vaikka merkkejä paremmasta löytyy koko ajan enemmän. Rakkolevää löytyy uudestaan paikoista, mistä se oli jo hävinnyt, ja näkösyvyys on pikkuhiljaa kasvanut erityisesti ulkosaaristossa. Ylimääräisten ravinteiden määrät eivät enää näytä kasvavan, vaikka niitä on edelleen liikaa meressä sinilevien ruokana.

Kalakannat ovat paikoitellen taantuneet, ja perinteiset ruokakalat ovat jossain määrin väistyneet vähemmän arvostettujen mutta kuitenkin lautasella hyvien särkikalojen tieltä. Haitalliset aineet kalassa ovat vähentyneet, ja silakkaakin voidaan syödä nykyään turvallisesti. Koko ajan kuitenkin tulee uutta tietoa haitallisista aineista, joten varmasti emme pysty sanomaan, mikä aine tulee jatkossa olemaan vaarallinen tai ongelmallinen. Nyt ainakin näyttää siltä, että perfluoratut yhdisteet ovat mahdollinen ongelmien aiheuttaja tulevaisuudessa. Perfluorattuja yhdisteitä käytetään mm. pintakäsittelyaineina tekstiileissä ja ruoanvalmistusastioissa. Tunnettuja perfluorituotteita ovat mm. Teflon ja Core-Tex.

Vedenalaisen melun vaikutus

Vedenalainen melu ei ole mitenkään uusi asia meriympäristössä. Luonnon ääniä riittää meren alla, aallot, jäiden liike, tuuli, merinisäkkään ja jopa kalat täyttävät meren äänillään. Luonnonääniä ei kuitenkaan mielletä meluksi ja eläimet ovat tottuneet noihin ääniin. Ihminen on lisännyt oman osansa tuohon äänimaailmaan. Laiva- ja veneliikenne aiheuttaa merkittävää pitkäkestoista melua, mutta myös erilaiset rakentamiset, ruoppaukset ja räjäytykset aiheuttavat kovia lyhytkestoisia meluimpulsseja. Viime aikoina on tullut uutta tutkimustietoa melun määrästä ja laadusta, ja tarkoitus olisi lähiaikoina tehdä tutkimuksia myös Saaristomerellä melusta. Vielä on paljon epävarmuutta siitä, mitä melu aiheuttaa eläimille. Kansainvälisesti on tutkittu, että melu vaikeuttaa esim. kalojen viestintää ja suunnistusta, ja on arveltu, että maailmalla tapahtuneet valaiden joukkorantautumiset voisivat olla ihmisen aiheuttaman melun aikaansaamia. Melun määrää tai sen vaikutuksia voidaan pyrkiä vähentämään ohjaamalla toimintaa haitattomammille alueille, teknisillä ratkaisuilla, kuten hiljaisemmilla laivoilla, tai huolehtimalla meriympäristön hyvästä tilasta, jolloin se sietää paremmin melun stressivaikutusta.

Viimeisten vuosisatojen vieraslajit

Vieraslajit, eli ihmisen tuomat uudet lajit, voivat muuttaa merkittävästi Itämeren ekosysteemeitä. Ihmisen liikkuminen ja erityisesti lisääntynyt laivaliikenne tuo jatkuvasti tahattomasti uusia lajeja Itämereen. Osa näistä lajeista sopeutuu täällä oleviin olosuhteisiin ja ne voivat lisääntyä hallitsemattomasti vaikeuttaen luontaisten lajien elämää. Suomen merialueille on viimeisen 200 vuoden aikana ilmestynyt ainakin 28 vieraslajia, näistä yli puolet viimeisen 30 vuoden aikana, jotka ovat hyvin sopeutuneet meidän vesillemme. Merirokko on varmaankin ainakin veneilijöille tutuimpia vieraslajeja, mutta kalastavalle yleisölle myös liejutaskurapu ja mustatäplätokko ovat tulleet tutuiksi. Jos jokin vieraslaji on päässyt pesiytymään merialueelle, on sen pois häätäminen käytännössä mahdotonta. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää vain uusien vieraslajien saapumisen estäminen. Laivojen painolastivesien käsittelyllä voidaan estää elävien organismien leviämien laivaliikenteen mukana. Tavallinen kansalainen voi vain olla siirtämättä vieraslajia uuteen paikkaan, mutta havaituista vieraslajeista kannattaa ilmoittaa tutkijoille osoitteessa www.vieraslajit.fi.

Merenhoito Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa

Varsinais-Suomen ELY-keskus yhdessä ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa vastaa merenhoidon suunnittelusta. Merenhoidossa tavoitteena on saavuttaa kaikilla EU:n merialueilla hyvä tila, ja jokaisella maalla on vastuu omista aluevesistään. Uusinta tietoa meren tilasta löytyy raportista Suomen merialueiden tila 2018, joka julkaistiin viime vuoden lopulla. Tilaraportti on luettavissa osoitteessa https://www.ymparisto.fi/itamerentila. Merenhoidon suunnitteluyötä tehdään yhdessä mahdollisimman laajasti eri yhteistyötahojen kanssa. Mutta varsinaisessa meren kunnostuksessa, oli sitten kyse mantereella tai itse meressä tapahtuvasta toiminnasta, tarvitaan meistä jokaista.

 

Pekka Paavilainen toimii Saaristomeren Suojelurahaston hoitokunnan varajäsenenä ja varsinainen tehtävä on Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa vesien- ja merenhoidon parissa.

Pekka Paavilainen. Kuva: Joona Henrichs.

Palaa otsikoihin